Mikä ilo olikaan olla mukana Simon ja Riitan tärkeässä päivässä, kun pari sai sinetin suhteelleen Vuosaaren kappelissa. Kappelin ovien ulkopuolella avautuva arkisen elämän melske ja kiire ei ulottanut otetta hetkeksikään sen ovien sisäpuolellen – sisällä aika hetkeksi pysähtyi ja kietoi nämä kaksi onnekasta suojiinsa.
Nämä häät eivät olleet niitä, joissa vieraslista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Läsnä oli muutaman tärkeän vieraan lisäksi vain läheisyys, ja ilo omanlaisesta hääpäivästä. Ja kun päähenkilöt pääsivät kaksin kameran eteen, tapahtui taikoja… ja talvisen päivän tunnelmasta tuli suorastaan säihkyvä. Kiitos Simo ja Riitta kun pääsin kulkemaan hetken elämänne polkua kanssanne. Ja se laulu..! Se soi vieläkin jossain syvällä sisällä, toivottavasti teilläkin.
”Sinitaivas vaikka katoaa,
vaikka jäähän peittynyt on maa,
mua rakastat, se riittää,
kaiken muun voin unhoittaa.”